Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin 15.5.1956 ja nimeksi tuli Tampereen kaupungin huoltolaitosten henkilökunta KTV ry. Jäsenet olivat lähinnä Koukkuniemen kunnalliskodin ja Tampereen kaupungin lastenkodeissa ja -taloissa työskenteleviä. Perustamisvuonna jäseneksi liittyi 118 huoltolaitosten työntekijää.

1960-luvun alkupuoli oli ammattiyhdistysliikkeessä hajaantumisen vuosia ja yhdistyksemme hajosi 1962.

Marraskuun 20. päivänä 1962 uutta yhdistystä oli perustamassa 32 jäsentä. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Tampereen sosiaalisten laitosten henkilökunta KTV ry. Kaikki kokouksessa olleet jäsenet halusivat, että yhdistys pysyy edelleen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltija liitto KTV ry jäsenyhdistyksenä. Vuoden 1963 lopussa jäseniä oli 170.

Alkaneesta vuosikymmenestä muodostui kasvun ja kehityksen aika. Tähän sysäyksen antoi sosiaalisessa lainsäädännössä tapahtunut voimakas kehittyminen. Uudistettu sosiaalilainsäädäntö lisäsi voimakkaasti hoitolaisten työntekijämääriä. Lisäksi tuli kokonaan uusia ammattiryhmiä, ns. ”avokentän” kotiavustajat ja perhepäivähoitajat.

Etenkin lastenhoitolaitosten henkilökunta järjestäytyi voimakkaasti KTV:hen . Keskeisiä kysymyksiä olivat työaikojen järjestelyt, niin lastenhoitolaitoksissa kuin vanhainkodeissa. Mainittakoon esimerkiksi lastenkodit, joissa lastenhoitajat velvoitettiin olemaan yöt ilman korvausta lasten kanssa. Jäsenet kokivat silloin ammattiyhdistystoiminnan ainoana todellisena painostuskeinona saattaa asiat työntekijöitä tyydyttävälle tasolle. Asioiden hoitoa vaikeutti se, ettei viranhaltijoiden luottamusmiestä oltu työnantajan taholta virallisesti tunnustettu.

Vuonna 1968 tuli 40 tuntia työviikon pituudeksi, yhdistyksessä pohdittiin miten tuo tuntimäärä pystytään joustavasti toteuttamaan hoito – ja huoltolaitoksissa.

Vuonna 1971 tulivat ensimmäiset valtakunnalliset työ– ja virkaehtosopimukset, ja työsopimussuhteisille kuukausipalkkaisille maksettiin ensimmäiset palveluaikalisät.

Uudistettu laki lasten päivähoidosta vuonna 1973. Yhdistys kävi neuvotteluja lastenhoitajien lisäkoulutuksesta työnantajan kanssa, myös liittoon ja sosiaalihallitukseen oltiin yhteydessä.

Perhepäivähoitajat anoivat pääsyä yhdistyksen jäseniksi v.1974, kaupungin palveluksessa heitä oli silloin 80 perhepäivähoitajaa. Vuonna 1977 yhdistys sai päätoimisen työsuojeluvaltuutetun, vasta vuonna 1991 sopimukset mahdollistava päätoimisen pääluottamusmiehen. Silloin jäseniä oli lähemmäs 2000 henkilöä.

Yhdistyksen alaisuuteen syntyi useita alaosastoja 70-luvun lopulla. Tähän vaikutti myös tarve pohtia oman ammattiryhmän kesken ongelmia ja tuoda valmiit parannusesitykset yhdistyksen toimikunnan käsittelyyn.

80-luku oli sopimustoiminnan ja edunvalvonnan kasvuvuosia. Palkkakehitys oli hyvä. Tupoissa oli nais- ja matalapalkkaeriä.

90-luvun alussa tulivat lamavuodet ja pankkiseikkailut. Vaikeudet tulivat niin kunta-alalle kuin muuallekin. Varahenkilöstöjärjestelmä ”purettiin” Tampereen kaupungilta, sijaisten määrä supistettiin minimiin. Henkilöstö osallistui pakollisiin säästötalkoisiin, lomarahan puolittamisella. Myöhempinä vuosina oli mahdollista vapaaehtoiset lomarahan vaihdot.

1997 yhdistys muutti Pirkankadulta Rautatienkadulle. Nimikin oli muuttunut Tampereen sosiaalialan henkilöstö KTV ry 250.

2000 – luku. Nyt eletään suurta murrosta, ihmisiä on jäämässä paljon eläkkeelle, niin vanhuus- kuin osa-aikaeläkkeelle. On tulossa uudenlaisia haasteita ammattiyhdistystoiminnalle.

Liittofuusion myötä 22.11.2005 KTV jäi historiaan ja liiton uudeksi nimeksi tuli Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry. Yhdistyksemme uusi nimi: Tampereen hyvinvointipalvelut JHL ry (250), otettiin käyttöön 1.1. 2006.